Koirien ja kissojen suolistoloiset

Koirien ja kissojen suolistoloiset jaetaan matoihin ja alkueläimiin. Madoista merkittävimpiä Suomessa ovat sukkula- eli pyörömadot (Nematoda) ja heisimadot (Cestoda). Alkueläimistä merkittävimpiä ovat koirilla Giardiat ja Isosporat, kissalla Giardiat, Tritrichomonakset ja Toxoplasma.

Tartunta

Kissa tai koira voi saada mato- tai alkueläintartunnan syömällä madon pää- tai väli-isännän (kuten hiiren, rotan, etanan jne), syömällä tartunnan saaneen eläimen ulostetta tai juomalla ulosteella saastunutta vettä. Sukkulamadoista suolinkaiset voivat jäädä hypobioottisiksi eli ”nukkuviksi” muodoiksi koiran elimistöön ja vapautua sieltä vasta tiineyden ja imetyksen aikana. Ne voivat silloin siirtyä pentuihin suoraan istukan tai maidon välityksellä. Näihin nukkuviin muotoihin loishäätölääkkeet eivät tehoa, joten tiineet ja imettävät nartut on syytä madottaa useasti.

Tarttuminen ihmisiin eli zoonoosi

Osa koirien ja kissojen suolistoloisista voi tarttua myös ihmiseen. Ekinokokki, jota vastaan matkustavat koirat lääkitään, kuuluu heisimatoihin. Se ei aiheuta koirille oireita, mutta ihmiseen tarttuessaan se voi aiheuttaa vakavia oireita, kuten paiseita aivoihin, maksaan tai silmään.

Oireet

Lievä matotartunta on usein oireeton. Jos matoja on paljon, heisimadot aiheuttavat yleensä ruuansulatuskanavan ongelmia kuten ripulia tai ummetusta, oksentelua ja laihtumista. Sukkulamadot, kuten suolinkaiset, voivat aiheuttaa lisäksi vatsan pömpötystä, kipuilua sekä hengitystieoireilua, kuten hengitysteiden ärsytystä, yskää, hengityksen rohinaa ja jopa keuhkokuumetta. Alkueläimet aiheuttavat useimmiten ripulia, laihtumista ja pennuilla kasvun hidastumista. Voimakas matotartunta voi johtaa jopa kuolemaan, erityisesti pennuilla.

Diagnoosi

Useimmat madot ja alkueläimistä Isosporat voidaan tutkia ulostenäytteestä sedimentaatio- tai flotaatiomenetelmällä. Sukkulamatoihin kuuluva keuhkomato ja alkueläimistä Giardiat, Tritrichomonakset ja Toxoplasma vaativat omat testinsä.

Koirien ja kissojen loishäätö (matolääkitys)

Narttukoira madotetaan suolinkaisiin tehoavalla lääkkeellä kertaalleen juoksuajan alettua ja vähintään kerran 40.-42. tiineysvuorokauden aikaa sekä samaan aikaan pentujen kanssa. Jos narttu elää kennelissä tai tiedossa on suolinkaisongelma, narttu lääkitään päivittäin koko loppukantoaika (siitä 40.-42. tiineysvuorokaudesta lähtien) ja kaksi ensimmäistä imetysviikkoa sekä pentujen kanssa samaan aikaan.

Naaraskissa madotetaan kuukausi ennen astutusta ja tiineyden aikana vähintään kerran 40.-42. tiineysvuorokauden aikaan sekä samaan aikaan pentujen kanssa.

Sekä koiran että kissan pennulle annetaan suolinkaisiin tehoava lääkitys 2, 4, 6, 8 ja 10 viikon iässä. Pentuaikana matolääke annetaan kuukauden välein puolen vuoden ikään asti ja sen jälkeen tehostetarve mietitään koiran tai kissan elinolosuhteiden perusteella.

Aikuiselle koiralle suositellaan ulostenäytteen tutkimista kahdesti vuodessa ja lääkitystä sen mukaan. Jos kaksi perättäistä näytettä on negatiivisia eikä koiralla ole tapana syödä ulkoa kaikkea mahdollista, jatkossa riittää ulosteen tutkiminen kerran vuodessa, mikäli koira on oireeton. Kennelissä asuville koirille loishäätösuunnitelma kannattaa tehdä yhdessä eläinlääkärin kanssa. Itä-Suomessa metsästävälle koiralle Evira ohjeistaa antamaan heisimatoihin tehoavan lääkityksen ennen metsästyskauden alkua ja sen päätteeksi (Eviran ohje).

Aikuiselle valmis- tai raakaruokaa syövälle sisäkissalle suositellaan ulostenäytteen tutkimusta 1-2x vuodessa ja matolääkitystä, mikäli tutkimuksissa löytyy matoja. Jos valmisruokaa syövällä kissalla kaksi perättäistä näytettä on negatiivisia, jatkossa riittää ulosteen tutkiminen kerran vuodessa, mikäli kissa on oireeton. Raakaruokaa syövän kissan ruuan kypsentäminen vähentää merkittävästi suolinkaistartunnan riskiä.

Vapaana tai ulkotarhassa ulkoilevalle jäniseläimiä ja jyrsijöitä metsästävälle kissalle kannattaa antaa matolääkitys suolinkaisten varalta kolmen kuukauden välein kissan suojaamiseksi tai kuukauden välein, jos halutaan suojata myös ihmisiä ja ympäristöä. Lisäksi lääkitys heisimatojen varalta kaksi kertaa vuodessa.

Jos kissa tai koira syö raakaa järvikalaa, se voi saada lapamadon eli leveän heisimadon. Tällöin se tarvitsee selvästi isomman annoksen matolääkettä kuin normaalisti. Jos epäilet lapamatotartuntaa, ota yhteyttä eläinlääkäriin lisäohjeiden saamiseksi.

Matkustavan koiran ja kissan loislääkitykset tehdään kohdemaan loistilanteen mukaan. Heisimatolääkitys ekinokokin varalta annetaan koirille Eviran ohjeiden mukaan (Eviran ohje).

 
© Eläinklinikka Siili. Lähde mainittava lainattaessa.

« Hoito-ohjeet