Eläinakupunktio - Lyhyt tietopaketti

Historiaa

Akupunktion ajatellaan olevan lähtöisin Kiinasta, mutta joidenkin viitteiden mukaan se olisi alun perin kehitetty Pohjois-Intiassa tai Tiibetissä ja levinnyt sieltä Kiinaan. Joka tapauksessa kiinalaiset systematisoivat akupunktion ja on todisteita, että eläinlääkärit käyttivät sitä hoitomuotona Kiinassa jo 2000-3000 eKr. Myös Japanissa on oma, jonkin verran kiinalaisesta tekniikasta poikkeava akupunktiomuotonsa. Suomessa vanha kansa on käyttänyt mm. kuppausta, suonen iskentää ja muita samankaltaisia menetelmiä, jotka ovat verrattavissa akupunktioon, vaikka teoriat poikkeavat toisistaan osittain.

Kiinassa eläimistä hoidettiin lähinnä hyötyeläimiä (hevosia ja nautoja), esim. koirien ja kissojen hoitoon tarkoitetut akupunktiokartat (joissa on määritetty pisteiden anatominen sijainti) ovat länsimaalaisten tekemiä. Länsimaihin akupunktio levisi varsinaisesti vasta 1950-luvulta alkaen, kun Yhdysvaltojen presidentti Nixon teki valtiovierailun Kiinaan ja raportoi ”uudesta” hoitomuodosta. Kiinassa akupunktioon liittyi ja liittyy edelleen olennaisena osana myös yrttilääketiede, käytännössä yrttejä käytetään siellä enemmän kuin akupunktiota. Länsimaissa tilanne päinvastainen ja esim. Suomessa ei ole myytävänä kiinalaisia yrttejä.

Miten se toimii? – kiinalainen näkökulma

Muinaisessa Kiinassa lääkäreillä ei ollut käytössä nykyajan teknologiaa, joten he perustivat diagnoosinsa aisteihinsa (näkö, kuulo, haju, tunto). Jossain vaiheessa historiaa lääkärin ei ollut edes soveliasta juuri koskea potilaaseen, vaan potilas istui verhon takana ja kertoi esitiedot ja lääkäri kokeili hänen pulssiaan verhon raosta. Esitietojen ja pulssin perusteella lääkäri sitten teki diagnoosin ja määräsi tarvittavan yrtin.

Kiinalaisessa lääketieteessä on useita eri teorioita, joiden perusteella diagnoosiin voidaan päästä. Näitä ovat mm. viiden elementin (tuli, maa, vesi, metalli, puu), 8 periaatteen (yin ja yang, ulkoinen ja sisäinen, kylmä ja kuuma, vajavuus ja liiallisuus) ja Zang Fu-teoria. Tehtäessä kiinalaista diagnoosia, käytetään joko yhtä tai useampaa teorioista, tapauksesta ja hoitajasta riippuen. Erittäin pelkistetysti kaikissa teorioissa on yhteisenä tekijänä pyrkimys hoidon avulla saamaan elimistö takaisin tasapainoon itsensä ja/tai ulkoisten tekijöiden kanssa, sillä sairauden katsotaan johtuvan tämän tasapainon horjumisesta.

Meridiaaneja eli energiakanavia, joilla akupunktiopisteet sijaitsevat, on 12 päämeridiaania (liittyvät aina johonkin elimeen, joka ei välttämättä vastaa täydellisesti ”länsimaista” elintä) ja 8 sivumeridiaania.

Miten se toimii? – länsimainen näkökulma

Monet akupisteistä sijaitsevat hermopäätteiden läheisyydessä. Yksi länsimaisista teorioista erityisesti akupunktion kipua poistavalle vaikutukselle onkin ns. porttikontrolliteoria eli kun stimuloidaan kosketushermosyitä, kipuaistimuksen kulku aivoihin estyy selkärangan tasolla. Eli kipu on edelleen siellä, mutta sitä ei tajuta. Akupunktion on myös todettu lisäävän elimistön omien opioidien eli morfiinin kaltaisten aineiden, kuten endorfiinin ja enkefaliinin, eritystä. Eli tässä tapauksessa kipu edelleen on siellä, mutta ”sillä ei ole niin väliä”. Lisäksi akupunktion on todettu aiheuttavan verisuonien laajenemista, jolloin kuona-aineet (kuten maitohappo lihaksista) saadaan paremmin kuljetettua pois. Sen on todettu myös lisäävän elimistön omien kortikosteroidien eritystä eli sitä kautta vähentävän tulehdusreaktiota.

Joidenkin akupunktiopisteiden kohtiin tulee helpommin ns. triggerpisteitä (lihaksessa kovempi alue, jonka painaminen aiheuttaa säteilevän kivun laajalle alueelle) ja niiden neulottelu on erityisen tehokasta, joskin voi olla kivuliasta. Triggerpisteisiin voidaan myös injektoida esimerkiksi puudutusainetta. Akupunktion kaikkia vaikutusmekanismeja ei ole pystytty tieteellisesti selittämään lukuisista tutkimuksista huolimatta.

Mitä hoidetaan?

Toistaiseksi itse hoidan akupunktiolla eniten tuki- ja liikuntaelinongelmista kärsiviä eläimiä. Näihin kuuluvat mm. lonkka-, selkä- ja kyynärongelmat, ”mäyräkoirahalvaukset” (jos eläin on täysin halvaantunut, leikkaus on ensisijainen hoitovaihtoehto), ”vanhuuden kolotukset”, urheilijaeläimet… Akupunktio ei poista kivun syytä, esim. spondyloosia tai nivelrikkoa, mutta vie oireet eli kivun pois, jolloin eläin käyttää raajaansa/selkäänsä paremmin ja lihakset vahvistuvat tukemaan heikkoa niveltä. Jos kipu on ensisijaisesti lihasperäinen, akupunktiolla voidaan saavuttaa pysyvä kivuttomuus, muuten eläimet yleensä tarvitsevat hoitoja aina silloin tällöin koko elämänsä ajan.

Muita sairauksia, joiden hoidosta akupunktiolla olen saanut hyviä tuloksia, ovat mm. kissan astma, tietyt iho-ongelmat, kissojen ”idiopaattinen kystiitti”, pelkotilat erityisesti koirilla, steriloitujen narttukoirien virtsanpidätysongelmat, ummetus, valeraskaus aikaisessa vaiheessa ja huonosti paranevien haavojen hoito. Kirjallisuuden mainitsemia hoitoindikaatioita ovat lisäksi mm. epilepsia sekä tukihoito lähes kaikissa sisätaudeissa, kuten munuaisten tai maksan vajaatoiminnassa, diabeteksessa, kilpirauhasen liika- tai vajaatoiminnassa, sydämen vajaatoiminnassa jne. Myös immunologisten sairauksien tukihoidossa akupunktiosta on todettu olevan hyötyä sen elimistön omaa puolustusjärjestelmää aktivoivan vaikutuksen ansiosta.

Miten hoidetaan?

Akupunktiopisteitä voidaan stimuloida mm. akupunktioneuloilla (kuivaneula-akupunktio), joihin voidaan liittää sähköhoito, pisteinjektioakupunktiolla (pisteisiin injektoidaan esim. keittosuolaliuosta tai puudutusainetta), moxalla (kiinalainen yrtti, jota poltetaan pisteiden päällä) tai ns. kestoakupunktiolla eli kultahippuimplanteilla. Hoitotapa ja pisteiden valinta riippuvat hoidettavasta yksilöstä.

Kuivaneula-akupunktioon sähköllä tai ilman varataan ensimmäisellä käynnillä 50 minuuttia, jatkokäynneillä 40 minuuttia aikaa. Neuloja pidetään yksilöstä riippuen 10-30 min. Yleensä koirat sietävät neulat hyvin, kissat ovat joskus haasteellisempia. Moxaa voidaan tarvittaessa käyttää neulahoidon yhteydessä.

Pisteinjektioakupunktio vie vähemmän aikaa kuin kuivaneula-akupunktio ja on parempi hermostuneille potilaille. Sitä voidaan käyttää myös esim. yhdessä CartrophenTM –pistoshoidon kanssa tehostamaan sen vaikutusta. Kuivaneulahoidon vaikutus on kokemukseni mukaan useammilla potilailla pidempiaikainen, mutta jotkut yksilöt hyötyvät pisteinjektioakupunktiosta paremmin.

Kultahippuja laitetaan valikoiduille yksilöille, vain kivun hoitoon, kun syy on selkeä, esim. lonkkavika. Niiden vaikutusaika on useita vuosia, monesti eläimen koko loppuelämä. Hiput voidaan laittaa hereillä olevalle eläimelle, mutta jos eläin on vähänkin hermostunut, mieluummin rauhoitetaan se kuin otetaan riski, että hippu menee vaikka niveleen eläimen liikahtaessa äkisti.

Kuivaneula- ja pisteinjektioakupunktiohoidot aloitetaan yleensä vähintään 3-5 hoitokerralla 1-2x viikossa tapauksesta riippuen. Mikäli näillä hoidoilla ei ole mitään vaikutusta, eläimelle on etsittävä toinen hoitomuoto. N. 5 %:lle eläimistä akupunktiosta ei ole hyötyä. Jos eläin hyötyy hoidoista, pyritään pisimpään mahdolliseen hoitoväliin, jolla se pysyy oireettomana. Tämä on kroonisissa tapauksissa (nivelrikko tms.) yleensä 1-6 kuukautta.

Ensimmäisen hoidon jälkeen eläin on usein väsyneempi ja sillä saattaa aineenvaihdunnan kiihtyessä olla kiire tarpeilleen. Eläimen oireet saattavat myös aluksi jopa pahentua, mutta yleensä sen jälkeen ne alkavat selvästi helpottaa. Katso myös mitä tapahtuu ensimmäisen akupunktiohoidon jälkeen.